Tuo mun teksi, joka lensi Nurkasta on saanu melkosta huomiota. Lemmikkipalstoja myöten siitä keskustellaan ja olenpa jopa saanut puhelunkin ventovieraalta kasvattajalta, joka ei liittynyt corgeihin mitenkään. Eilinen blogitekstini on linkitetty muutamaan kertaan Corgistinurkkaan, mutta hip hei siinä meni linkit taivahan tuuliin. Käyttäjätunnarit luonnollisesti napattiin pois linkit laittaneilta foorumilaisilta.

Uskomattomin juttu oli seuraavan tekstin viuh-poistaminen, tämä ehti olla Corgistinurkassa vain kymmenisen minuuttia ja niinpä niin meni tunnarit tekstin kirjoittajalta.

Olen eronnut Suomen Welsh Corgi Seuran hallituksesta 29.09.2008.
Nyt kirjoitan rivijäsenenä ja valoitan syitä eroamiseeni.

Seuran nykyinen hallitus ei ole toiminut hyvän tavan mukaisesti.

Pöyristyttävään vuosikokouksen palaan vielä kahdessa asiassa, koska en ole sitä aikaisemmin kommentoinut.

Kokous oli hyvin harjoiteltu teatteriesitys, jota pääsin seuraamaan takarivistä aitiopaikalta. Näin ollen myös "kuiskaajien" osuus tuli minulle selväksi. Tiedotuskanava Corgiset valoitti kokouksessa käsiteltyjä raha-asioita seuraavalla lauseella: "Keskusteltiin edellisen hallituksen tili- ja vastuuvapaudesta, tarvittavien selvitysten mukaan suoritetaan saatavat, jonka jälkeen asia on kunnossa." Veikkaan, että jos lauseen on lukenut pikaisesti niin moni jäi siihen käsitykseen, että ex-puheenjohtaja on hoitanut suorituksensa. Kysehän oli vuosikokouksen farssin mittasuhteet saaneesta keskustelusta jonka (edelliseen viitaten) tarvittavien selvitysten mukaan olikin asia toisinpäin, ex puheenjohtajalla oli vielä saatavia Corgiseuralta, ei suinkaan maksettavaa Seuralle päin.

Tili- ja vastuuvapauden saamatta jäämisen takia olen kokenut olevani jäävi päättämään Corgiseuran asioista tällä kaudella. Tili- ja vastuuvapauden evääminen on jäsenistön epäluottamuslause hallitukselle ja koskee KOKO hallitusta. Tämä ei kuitenkaan Corgiseurassa pelannut kyseisellä tavalla, koska osa edellisen hallituksen jäsenistä jatkaa puhtaalla omallatunnolla nykyisessä hallituksessa. Varapuheenjohtaja, jota tili- ja vastuuvapauden myöntämättä jättäminen myös koski, valittiin uudestaan. Kummallista logiikkaa.

Itse en ole tähän päivään saanut pöytäkirjaa 5.8. tai 24.9. pidetyistä hallituksen kokouksista. Myöskään 24.9. pidetyn kokouksen päivämäärää ei ilmoitettu minulle ennen kuin 20.9. esityslistan muodossa. Ohessa kopio lähettämästäni sähköpostista kaikille hallituksen jäsenille. Vastausta en ole saanut. Lukukuittauksesta kuitenkin tiedän, että sähköpostini on mennyt perille.

Sent: Sunday, September 21, 2008 6:56 AM
Subject: Re: Swcs Hall.kokous 24.09.2008


Hei kaikille,

onkohan nyt jotain unohtunut?

Sain oheisen sähköpostin 20.9. Postissa on liitteenä kokouksen esityslista. SIIS MINKÄ KOKOUKSEN?

En ole tällä kaudella käynyt kokouksissa. Syy siihen on se, että koen itse olevani jäävi päättämään mitään Corgiseuran asioista ennen kuin vastuuvapaus vuoden -07 hallitukselle on myönnetty. Tämän kerroin Annelille huhtikuussa, kun keskustelimme seuran tilanteesta.

Kuitenkaan tämä ei tarkoita sitä, ettenkö ole hallituksen täysvaltainen jäsen. Tiedotus on vaan nyt tainnut onnahtaa pahemman kerran.

Sain toukokuun kokuksen pöytäkirjan 8.8.
5.8. olleesta kokouksesta tiedän vain sen, minkä olen Corgisetistä lukenut - siis saman kuin jokainen lukutaitoinen seuran jäsen.

Mikäli seuraava hallituksen kokous päätetään aina edellisessä kokouksessa olisi siitä syytä ilmoittaa KAIKILLE hallituksen jäsenille. Seuramme aataminaikuisissa säännöissä ei ole määrätty sitä aikaa, kunka kauan ennen hallituksen kokousta kokouskutsu on oltava perillä. Kuitenkin, mikäli tulkitsisimme yleistä linjaa, niin kutsun olisi oltava perillä hallituksen jäsenillä kaksi viikkoa, joissakin harvoissa tapauksissa viikkoa ennen kokousta.

Istun parin muunkin seuran hallituksessa ja poikkeuksetta pöytäkirjat kokouksista tulevat viikon sisällä kokouksen jälkeen. Em. seurojen niistä kokouksista, joissa en ole ollut paikalla, olen saanut yhteenvedon päätetyistä tärkeistä asioista (kokouspäivämäärät tms.) sihteeriltä sähköpostiini jo seuraavana päivänä. Miksi info ei Corgiseuran hallituksessa toimi vai onko kyse siitä, että se info unohtuu toimittaa tänne maalle?

Jospa jatkossa paremmin

Henni


Pysyn Corgiseuran rivijäsenenä ainoastaan kahdesta syystä. Kasvattajien kattojärjestö, Suomen Kennelliitto, ohjeistaa kasvattajia olemaan rotujärjestön jäsen. Toinen syy on huolehtia siitä, että vuoden 2007 hallitus saa tili- ja vastuuvapauden.

On ollut aika, kun Corgiseura antoi minulle paljon. Yritin omalta osaltani olla mukana toiminnassa. Tällä hetkellä en koe Corgiseuraa itselleni läheiseksi enkä koe tarvetta kannustaa tulevia kasvattieni omistajia liittymään jäseneksi.

Surullisinta tässä on se, että ihmiset asettavat itsensä koirien edelle. Yhdistystoiminnanhan pitäisi olla avointa reilua peliä ja samalla edistää rodun tunnettettuisuutta ja kasvatusta, kehittää rotua. Onneksi myös sellaista yhdistystoimintaa vielä on, niinpä aionkin keskittää oman aktiivisuuteni ja innostukseni kahden eri koiria ja koiraharrastustoimintaa edistävän yhdistyksen toimintaan.

Tämä kirjoitukseni todennäköisesti poistetaan tai lukitaan. Tunnukseni voi puolestani vaikka pakastaa, koska en niitä enää tarvitse. Sananavapaus on ollutta ja mennyttä Corgistinurkassa.

Hyvää jatkoa kaikille Corgisteille

Henni Siltanen

Onneksi nää blogit toimii.

Pakkasin kyytiin kaikki muut paitsi vanhan Apinan. Ensin Mopo ja Klaara järveen, kyllähän ne uivat, mutta eivät nyt kovin innoissaan. Tuuli melkolailla ja tietty vaden pinnan eläminen oli kans ihan uutta Klaaralle. Kastuivat ja viilenivät kuitenkin vallan mainiosti.

Kaksikko autoon ja äippä ja tytär jorpakkoon. Kekkuhan tuli mun perässä kun kahlasin järveen (kai se kiipeis puuhunkin mun kanssa) ja mitä teki meidän nuorukainen!? No tuo täyspäinen mitään pelkäämätön kakarakoira sinkasi iloisesti perässä. Kävi mielessä, että eikös ne koirat osaa luonnostaan uida ja ainakin tuo osas. Laineet meinasivat käydä vähän silmille, mutta ilosesti äitinsä perässä kahteen kertaan järveen. Toisella kerralla Himppu meinasi, että jos vähän salamatkustais ja yrittäis kiivetä äipän selkään, silleen selviäisi helpommalla.

Kekun vedestä nouseminen anto lisää pontta mun ajatukselle, että niitä takajalkoja on saatava vahvistettua. Veden vastus oli selkeesti rankka ja liike ei ollut ihan puhdas. Pitää kysyä vinkkejä Markukselta jotta mitä tehdä.

Illalla oltiin agittamasta, tehtiin keväällä lähikisoissa ollutta ykkösten rataa, josta ilmeisesti ei ollu tullut yhtään tulosta. Kekku oli ihan sairaan hyvä, mutta eipä mekään oltas sillä suorituksella tulosta saatu, tein taas yhden tyypillisen ohjausmokani ja käänsin koiraa liian vähän - tuloksena karkaaminen renkaalle ja niinpä se olis ollu hyllyti hylly. Muuten kokeilin takaa leikkauksia sellasissa paikoissa, jotka meille on normisti hankalia ja ne onnistu loistavasti. Koira oli intoa piukeena ja hyppäsi sekä mun että muiden mielestä hyvin. Jännää, kun se ravaa ja hyppää hyvin, mutta kävellessä edelleen se oikee takanen jotenkin mua kiusaa. Tänään mennään kuiteski epiksiin ja sitten ei tehdä mitään ennenkuin ollaan käyty Markuksella. Tai kaipa sitä pitää vähän rasittaa maanantaina tai tiistai aamuna, meinaan jos jotain vikaa on niin onpa sitten ainakin pinnassa.

Olen tässä viimeisen viikon aikana käynyt antoisaa keskustelua meilitse uuden jenkkifrendin kanssa. Kiva huomata, että rapakon takanakin on kasvattajia, jotka ovat aidosti huolestuneita cardien selkäongelmista ja muista terveyteen liittyvistä seikoista. Selkäsairaiden koirien nimiä ja sukutauluja on mielenkiintoista verrata, joskaan ei tietenkään ole sitä kaikkein mukavinta luettavaa. On kuitenkin lohdullista huomata, että mä en TODELLAKAAN ole yksin tän selkäongelman kanssa.

Viime lauantaina 5.30 lähettiin kohti Haminaa. Senni ja Otto tulivat meille jo perjantaina, Mona ja rekut treffattiin kuuden jälkeen Lahdessa ja mentiin kaikki samalla kyydillä.

Eka startti oli yhdeksältä. Mujusen rata oli tosi helppo, harmiksi Kekku pudotti yhden riman loppusuoralla. Otto Petteri ja Senni vetäsivät nollan, Heppu teki tuloksen.

Toka startti puoleltapäivin. Sami Topra oli tuomariharjottelijana ja rata oli oikeen kiva. Mä tein sellasen kardinaaliohjausmokan, aidalta tuli puomille tommonen 100 asteen kulma ja en kääntäny koiraa kropalla laisinkaan. Kekku liiteli kaukaisuuksiin ja niinpä puomille tulo oli mahdotonta, hyppy kontaktin yli sivusuunnassa. Ton ekan vitosen jälkeen vedettiinkin upporikasta tai rutiköyhää ja lisävitonen kepeiltä ja yksi rima alas. O-P ja Senni teki toisen nollansa ja kipusivat kakkosiin. Tooosi hienoa! Heppu otti kympin ja teki loistavaa rataa. Siitä tulee kyllä ihan mahtirekku tohon agiin kunhan varmistuu.

Wansu teki hienot radat, toiselta hylly ja toiselta kymppi.

Himaan päästiin lähtemään kuuden aikoihin ja kotona ysin jälkeen. Kyllä tuli päivälle pituutta, oli ihan rikki poikki, ei pitäis alkaa urheilijaksi näin vanhana. Onneksi sentään oli mukana paljon kaikenlaista evästä joten ei toi proteiinitankkaus (??) päässyt unohtumaan.

Tänä aamuna tilasin Kekulle ajan osteopaatille. Noi rimojen pudotukset vähän huolestuttaa ja mun mielestä koira on muutenkin vähän omituinen. Tietty toi valeraskaus, joka sillä on, vaikuttaa fiilareihin ja sitten mä tuoijotan suurennuslasilla sen oikeeta takasta. Totuus on se, että Kekun takaosan rakenne on aika kauhee joten pikkujumit ei todellakaan tule yllätyksenä. Kovaa ja korkeelta se lähtee ulos ja ravaa ihan normisti, kävelee vaan mun mielestä jäykästi. Mutta, ainahan toi on jäykkis takaosastaan ollut. Katotaan nyt.

Agia on tarjolla kuitenkin vielä tällä viikolla, harkat keskiviikkona ja epikset torstaina. Sitte onkin reilu viikko taukoa (jolle ajalle se osteopaattikin on varattu) ja 2.8. Valkeakoskella kolme rataa. Ellei sitten toi Markus kiellä sinne lähtemästä.

Agi on muutenkin kovasti pinnassa. Nyt on jo neljä Tyhjistä kakkosissa, Piitu ekana nousijana (joka ei kyllä enää kisaa), Wansu tokana, Dina kolmantena ja nyt uusimpana Pärnis. Kovasti nyt yritetään saada toi Kekku kuulumaan em. joukkoon. Sitten vois harkita kisaamista myös Klaaralla. On se niin saamarin hankalaa saada se koira fiilareihin. Välillä menee kuin unelma ja välillä on ihan "anteeksi kun olen olemassa" fiilareilla. Kai siihen joku kikkakolmonen on keksittävä, jos joku osaa vinkata niin KIITOS!

Ens talven varalle onkin sitten tiedossa paljon ja tavotteellista treenamista. Tiistaisin on Hyvinkään Koiraurheilukeskuksessa vakkarivuoro Koskisten ja Päivin kanssa, omat treenit JANKKissa varmaan ma tai ke ja sitten vielä perjantaille Hyvinkäältä vuoro niin usein kun kerkii. Tarkotus olis saada Himppu perehtymään agin saloihin oikein kunnolla ja sitten nuo kaksi aikuista aina vaan paremmiksi. Ans kattoo kuinka ämmän käy.

Parin viikon päästä pitäis sitten tulla uusi rekkukin, joka menee sijoitukseen Pepille. Uusi neiti Tanskalainen saapuu näillä näkymin 1.8. Eifi on pikkusta yli vuoden pieni narttu, sukutaulu ei kauheita Suomen cardikannalle anna, mutta mulle on ihan jees. Onpahan sitten Pärnikselle morsmaikku hankittuna, tulee lisää ei niin kauniita agitykkejä. Mutta katotaanhan nyt ensin millanen koira Eifistä kehittyy, työmaata on Pepille ihan riittävästi. Eifi ei ole liikaa maailmaa nähnyt ja on kuulemma aavistuksen varauksellinen. Näin tuossa Ruotsissa WV näyttelyssä sen siskon ja veljen, molemmat oli ihan täyspäisiä rekkuja joten todennäköisesti se ei ainakaan perimältään ole viirupää. On kuulemma pienet korvat ja pyöreet silmät - hei haittaakse?

Voi hyvät hyssykät, kyllähän sitä on odtettu, joskaan ei kai toi Kekun kisamäärät ole mitään ihan hurjia olleet. Mammiksen jälkeen rouva on kisannut neljä starttia Turussa juhannuksena ja nyt Mikkelissä lauantaina kaksi. Hyppärin mä mokasin ihan oma-alotteisesti ja hienosti, mutta agiradalla se sitten onnistu. Aika oli  kyllä 0.44 yli ihanteen, mutta sehän riittää. Monakin sanoi, että Kekku meni vähän käsijarru päällä, vissiin vähän väsytti 3.45 nousu, automatka ja yksi rata jo alla. Yökin oli nukuttu heikosti, systeri + Hukka (göötti vajaa 1 vee) tuli hoitamaan mun kotilaumaa ja koirat piti melkosta elämää melkéin puoleenyöhön. Sitten Kekulla lienee vielä valeraskauskin, ennen sitä ei ole tuo vaiva haitannut, mutta nyt pentujen jälkeen näkyy vaivaavan. Lähteehän ne rojut varmaankin syyskuussa niin eipä tarvii enää ihmetellä.

Ens lauantaina on sitten Hamina ja kisakausi senkun jatkuu. Toivottavasti koira pysyy kunnossa ja fiilikset yhtä korkealla kun tähänkin asti.

Muutenkin agirintamalla on ollut tosi kiva katsella cardien menestystä ja varsinkin omien kasvattien aktiivisuutta. Wansu siirtyi kakkosiin heinäkuun ekalla viikolla, Otto on ottanut ensimmäisen nollansa agirotuviikonloppuna (Puiston Tarja kartturoi) ja Dina siirtyi kakkosiin nyt sunnuntaina Mikkelissä. Hauskaa!! Radoille on tulossa Tessa ja Klaara, varsinaiset vauhtihirmut. Molemmat tekee helposti puhtaita suorituksia, mutta toi vauhti pitäis saada sellanen lähemmäs kymppisekkaa kovemmaksi niin hyvä olis. Ja kyllähän ne välillä meitä yllättääkin!

Mä taas yritän alkaa tän kirjottelun, samaa länkytystä joka viestissä. Jospa noita aginollia tulis enemmän niin sitten olis ainakin toooosi hyvä syy.

Kekku oli tekemässä ihan lyhyttä radanpätkää viime maanantaina. Pentumisesta on nyt kolmetoista viikkoa ja meillä oli harkat poikkeuksellisesti RimAn hallilla. Siinä hallissahan on maapohja joten päätin ottaa Kekun ihan vaan vähän kokeilemaan. Rouva – ei enää neiti – oli kummallisen rauhallinen, kun otin sillä muutamat kepit hallin ulkopuolella, palttoo visusti niskassa. Alkoi jo ihmetyttää, mikä ihme mun koirassa on vikana, kun se suorastaan pysy käsissä. Vika löytyi, se oli se perhanan palttoo. Kun otin rekun halliin ja riisuin rasittavan peitteen päältä alko täpinä. Kekkuhan ei ole ikinä ennen kuullut käskyä ODOTA! Alotettiin aidalla (kaikki rimat oli 25 cm ja alle), suora linja puomille, mutkaputkeen, kaksi aitaa vinosti kulmittain, mutkaputkeen, suoraan putkeen, kepit ja pussiin (RimAn pussi on aika raskas joten Kaisa oli vielä palkkaamassa avatulla pussin suulla). No hoh hoh. Saihan sitä taas selkeän herätyksen siihen, mitä tuo agility oikeasti on, ehdin näyttää kädellä koiralle ensimmäistä aitaa niin sehän oli sitten jo puomilla ja putkessa, meikä sai juosta minkä jaloistaan pääsi (joka ei kyllä nivelrikkosella ole mikään maailmanennätysvauhti). Ehdin aidoille, mutta toiselta mutkaputkelta kepeille sain yrittää suhteellisen monta kertaa ennenkuin olin ajoissa paikalla. Kekke oli sen olonen, että kaatuu vaikka pieni kylä, agiliito on niin sairaan SIISTIÄ!

Ollaan nyt käyty uimassa kaks kertaa viikossa, Kekku ui rataa ja nyt uidaan jo ilman liivejä. Takajalat saisivat työskennellä vielä hitusen paremmin, uimista jatketaan vielä kuukauden verran. Ja vetäähän tuo yhden sortin agilitya päivittäin tyttärensä ja Karlan kanssa pihalla. Ekoihin varsinaisiin harkkoihin mennään vapun jälkeisellä viikolla, sillon meillä alkaa ulkotreenit. Alotetaan varovasti matalilla rimoilla ja A:lle vienti saa vielä odottaa jonkin aikaa, todennäköisesti kesäkuuhun asti. Ulkoisesti K näyttää varsin hyvältä, hoikka ja lihaksikas, tosin aivan karvaton joten kauniiksi sitä ei voi sanoa parhaimmalla tahdollaankaan. Mutta kauneudellahan ei mulle ole tuon taivaallista merkitystä edelleenkään, pääasia, että koiralla on tuo toimintakyky kohdillaan!

Karlakin edistyy huimaa vauhtia. Kompastuskivi kepit menee jo namin kanssa ihan ok, mutta treenattava on vielä rutkasti. Kontaktit on vahvoja – välillä liiankin vahvoja, kun ne vetää kovasti Karlaa puoleensa. Keinu on mennyt hienosti, renkaalta tullut muutama virhe, mutta muuten kaikki ok. Karlaa on helppo ohjata, joskin tein viime treeneissä ihan itse havainnon, että vien sitä liian hitaasti. Siis laiska mikä laiska, jos nyt kesällä sais vähän enemmän vauhtia tähän ruhoonsa.

On ne niin erilaisia ohjattavia nuo koirat, toinen menee suht kivasti edellä ja toista pitää viedä edestä. Opettavathan sitten vaan lisää.

Himppu rinsrenssa menee ohjaamalla putkeen ja se vasta on hauskaa!! Kentällä on otettu myös luoksetuloja sekä ruutua. Kaikki on kivaa ja pikkuneito on niin uskomattomasn rohkea ja avoin. Se on ollut jo katsomassa meidän ranking-kisoja, muiden koirien uimista Aptuksessa ja muuten vaan mukana joka paikassa. Kun päästää autoon se heittää potsloi ja unta kuulaan. Hermorakenne on kohdillaan!

Muuten tässä kiireessä on sattunut kymmeniä ja kymmeniä juttuja. Assi täytti 14 vee, Elli oli kymppitonnin huollossa ja vikaakin löytyi. Vanhan rouvan sokeriarvot heittelevät rajusti. Nyt arvon rouva syö kolme kertaa päivässä, eikä lainkaan teollista ruokaa. Reippaampi se on taas, mutta myös pissailee sisälle. Kontrollinäyte mennään ottamaan viikon päästä ja varmaan kokeillaan jotain lievää lääkitystä. Ans kattoo.

Moppe oli silmäpeilauksessa Mäntsälässä Outin porukoiden mukana. Se oli taas esiintynyt miehisenä miehenä ja olisi mieluusti rouskaissut yhtä sun toista ohikulkijaa (karvaisia versioita). Oli tuo yhden karjalankarhukoiran ihollakin käynyt, onneksi ei mitään jälkiä, selvisi pelkällä rähinällä. Niin se taas tempaisi tuo luonnevikainen(?) Moppe. Silmät olivat terveet joka kantilta joten jätkällä on lupa toimintaan, eiköhän tuo vielä Klaaran kanssa saa sukua jatkaa.

Koirarintamalla ei ole koskaan pelkkää iloa joten suruviesti tuli sitten viime sunnuntaina. Vesa oli joutunut tekemään vaikean päätöksen ja Tyhjätaskun Crafford on siirtynyt koirien taivaaseen. Erittäin ikävän ja täydellisen tapaturman seurauksena Rolle lähti sateenkaarisillalle sunnuntaina 13.04.2008.

Hevostelurintamalta senverran, että Topias starttasi Turussa 7.4. ensimmäisen kerran kolmivuotiskaudellaan. Nuorimies ravasi täyden voltin aikaan 20,3 ja oli maalissa kuudessa. Kelpo suoritus kakarahevoselta, katellaan kuinka "tie tähtiin" jatkuu. Mietinnässä on ollut myös se, laitettaisiinko Pirkolle siementä vai vieläkö tuon kanssa yritettäisiin raviradalle. Kahtellaan.

Töitä olis niin paljon kun jaksaisi tehdä. Soitin tossa tulostimelle huoltoa ja taas Xerox näytti kyntensä. Soitin huoltoon, jossa oli vastaaja (joka ei siis ketään yllätä). Tämä vastaaja ei kuitenkaan pyytänyt sinua painamaan numeroita vaan sinun tuli sanoa nauhalle "tekninen tuki tai tilaukset". No hoh, siinä sitten yritin eri äänellä suhteellisen minta kertaa sanoa "tekninen tuki" ja joka kerta mekaaninen miesääni vastaa "En ymmärrä. Sano tekninen tuki tai tilaukset." Olihan mulla kilometrin koo otikossa siinä vaiheessa kun puhelimen päähän tuli ihminen. Siitä naikkosesta ei sen enempää, hermot meni hetkessä. Lopputulos kuitenkin on se, että huoltomiehen pitäisi nyt tulla joku päivä tulevaisuudessa, herra yksin tietäää milloin. Maksaa kuulemma 426 eur se pelkkä huolto. Odottelen tuota miestä innolla, koskaan en vielä noin kallista ukkoa ole nähnyt, mahtaa siitä olla joku osa ihan kultaa. Pitää oikein pyytää sitä seisomaan hetki paikoillaan siinä vaiheessa kun pihaan ajaa, täytyy kattella joka puolelta koko rahan edestä.

Kai tätä asiaa olis. Vielä en ole kirjottanu sanaakaan SWCS:n kevätkokouksesta, alotettu teksti on läppärillä ja kaipa sen voi sitten laittaa tänne joskus jälkikäteenkin. Kyllä nyt kuohuu joka suunnalla, mutta alan tässä hitaasti ottamaan sen linjan joka jutussa, että mitä enemmän paskaa hämmentää sitä enemmän se haisee. Siitä ja muista jutuista, vaikkapa tuosta jalostuksesta, joskus toiste enemmän.

Ja vielä viimetteeksi, paskat se Emma ollut tiine. Senkin tarinan voisin kirjottaa joskus kokonaisuudessaan. Ei vaan ole aikaa romaaniin!

Ensinnäkin heräsin aamulla viiden huitteilla jotta kerkisin ottaa pennut riehumaan puoleksitoista tunniksi ennen töihin lähtöä. Ihan oli normaalin näköinen tuo Himppu kun laskin kakarat pentuhuoneesta valloilleen puoli kuuden tietämissä. Seitsemän aikoihin ryhdyin kalastelemaan laumaa takaisin vankilaansa (yllättäin ne pitää sinne kantaa, riehuminen valtoimenaan on mukavampaa) ja siinä sitten löi hetken tyhjää kun tuijotin Himppua, että mikä halvattu tuossa pennussa on vikana. Enpä ole tälläiseenkään ennen törmännyt, 5.30 ihan luppakorva ja 7.00 molemmat korvat terhakkaasti pystyssä. Että ainakin tuossa korvien nostamisessa lienee Suomen nopein cardigan.

Kotiin palasin kansankynttilän virasta kahden aikoihin, ruokin pennut, juoksin niiden perässä pihamaalla hetken aikaa ja het kolmen jälkeen oli lähtö hallille. Ääntä päästämättä turbokone nukkui häkissään ja neljän tietämissä oltiin Janakkalassa. Hetki saatiin odotella muuta porukkaa ja Himputti tutustui ympäristöön Klaara kaverinaan tooosi reippaasti.

Halliin sisälle ja alkoi radan rakennus. Pikkusen korvat kävi ja vähän ihmetytti, kun muutamat koirat haukkuivat hallissa ja mm. keinu kolahteli. Kaikesta ympärillä olevasta touhusta huolimatta nuorukainen leikki rohkeasti lelulla kanssani hallin takaosassa. On sillä vaan tuo vintti kunnossa!

Tunnin Himppu katseli treenejä. Klaaran kanssa mentiin rataa, se on kyllä ihan loistava, nyt pitäisi vaan ne kepit oikeesti saada kuntoon niin pääsis kisoihin. Oli miten oli, onhan tässä odotettava ainakin agirotuun asti, että päästään alkkarijengiin. Asiasta toiseen, tänä vuonna taidetaan saada Tyhjisjengi sekä kisaaviin, että mölleihin. Klaarahan nyt ei Tyhjis ole, mutta vallan mainiosti niihin rinnastettavissa.

Treenien jälkeen piti sitten odotella hetki, että saa Himpun takasin. Se olis vaihdettu aussieen, pariin bortsuun ja uudestaan aussieen. Niin tuo Himppu vaan nuoleskeli vuorotellen aina uutta naamaa ja rakasti kaikkia. Kun laitoin häkin takasin autoon niin meni muutama minuutti ja neiti oli rauhallisesti unessa.

Kotona oltiin vähän ennen seiskaa ja samantien alkoi ralli veljien kanssa. Ja mikä ralli?? Siis aivan päätöntä touhua, joka jatkoi puoli ysiin asti. Siis oikeasti – on opeteltava kuinka opetan koiranpennun rauhottumaan.

Vapaana olevia poikalapsia käytiin eilen katsomassa ja Kepponen sai uuden kodin. Nuoriherra muuttaa lauantaina, Kasanoova lähti tänään. Jäljellä siis vielä Konstaapeli, joka toivottavasti löytää oman kotinsa mahdollisimman pian. Nythän se on "vitsa väännettävä" tuon nuorison kanssa.

Juu ja on se Emma tiineenä. Montaa lasta ei ole luvassa, mutta kahtellaan ja kuunnellaan mitä tuleman pitää.

En puolustele enkä selittele kirjottamattomuuttani, koska siihen menisi tosi paljon tätä kallista aikaa. Kaikki on aina ajasta kiinni ja nyt pitäis tehdä tästä blogista tapa. Yrittää siis pitää tehdä. Vähän niin kuin kaikki muukin - yrittää pitää tehdä.

Ralli huushollissa on ihan mieletöntä. Neljä cardinpentua parhaassa iässään tekee elämästä hullunmyllyä, luojan kiitos neljä on jo omiin koteihinsa lähtenyt. Sitten vielä yrittää pitää firmaa pystyssä, toimia kansankynttilänä ja hoitaa aikuiset koirat ja normit kotihommat. Masokismia.

Mutta sitten tähän treenaamiseen ja turbokoneeseen. Himppu on joukkueeni uusin vahvistus, K- pentueesta kotiin jäävä Konkurssi. Trikki narttupentu, ylihuomenna 9 viikkoa. Tällä hetkellä yhden sortin unelmien täyttymys, viittä vaille AD/HD.

Eilen me siis alotettiin. Niin tai toissapäivänä kun pakkasin koko neljä kpl nuorisoa häkkiin, raahasin ne Peugeotin etupenkille ja lähdettiin ajelulle. Matkalla vietiin pentuloota Järvenpäähän ja siitä jatkettiin Mäntsälän kupeeseen Railille kahville. Reippaitahan nuo ovat kaikki, Railin olohuoneessa pistettiin käyntiin lähes samanlainen ralli kuin kotioloissa. Olihan se sitten tosi rentouttavaa istua kahvilla – pissan pyyhkimistä ja pentujen paimentamista. Reissu kesti kaiken kaikkiaan reilut kolme tuntia ja kakarat oli monta kokemusta rikkaampia kun kotiuduttiin Mommilaan.

Niin mutta palataan taas tähän turbokoneeseen. Eilen pakkasin sen häkkiin ja Klaaran Peugeotin perään ja keula kohti Janakkalaa. Klaaralle oli tarjolla vinokeppitreeniä ja Himpun tavotteena oli, että se leikkisi reippaasti kanssani hallilla. Neiti ylitti kaikki toiveet, siis ihan tajuttoman reipas pakkaus, tuli erinomaisesti luokse, leikki riehakkaasti ja meni vielä päätteeksi iloisesti putkeenkin. Onhan se niin ihanan uskomattoman tehokas ja mitään pelkäämätön koiranalku. Iltapäivällä Himppu sitten retkottikin kotona pedillä niskat nurinpäin sillä aikaa kun veljet stailasivat keittiötä. Väsyttävä, mutta antoisa ja iloinen reissu tuli tehtyä!

Kekku kerää paineita kotosalla. Se alkaakin olla ihan tuskissaan, kun ei pääse treeneihin. Täytyy ensin saada lihaskunto kasaan, ens viikolla ruvetaan uimaan. Omasta mielestään Kekku on elämänsä kunnossa, mutta mitään riskejä ei oteta, imettihän se kahdeksaa pentua ja hoiti muutenkin erinomaisesti. Ulkoisestikaan kisakoirani ei lihasköyhältä näytä, mutta tehdään siitä ensin jonkinsortin muskelimooses ja päästetään sitten vasta käsistä. Kokemuksesta voin sanoa, että tulee karkaaman käsistä ja todella tehokkaasti ekoilla treenikerroilla. Odotetaan myöskin kesäkelejä, että päästään treenaamaan ulkosalla pitävällä pohjalla.

Muuten sitä elellään omalla painollaan kuten aikaisemminkin. Ainainen kiire ja tekemättömien töiden paine. Assistentti täyttää 14 reilun viikon päästä ja samaan hässäkkään pitäisi L- pentueen tupsahtaa maailmaan. Tänään kuitenkin vielä ultrataan tuo Emma uudemman kerran, se oli mun mielestä oudosti turvonnut koko koira ja tissejä ei käytännöllisesti katsoen ollut lainkaan. Toivotaan kuitenkin, että sieltä olisi muutama nappula tulossa ja kaikki olis hyvin.

Ihan niin kuin tää hullunmylly ei olisi jo riittävä. Masokismia.

Keuhkot täynnä tervaa jatkan hammasta purren avautumista. Palataan siis maanatai-iltaan ja Kekun treeneihin. Tehtiin kahta radanpätkää ja lopuksi otin muutaman yksittäisen treenin. Eka pätkä oli aika helppo, suoriuduttiin ilman kummempia mokia, jopa pujottelunpätkäkin puolikkailla kepeillä meni siivosti. Tokalla pätkällä tehtiinkin jos jonkinlaista kurvia ja kaiken lisäksi piti ohjata kepit väärältä puolelta. Ja sekös meille tuotti ongelman! Pakko siis treenata entistä enemmän pujottelua ja sisäänmenoja. Eipä sen puoleen melko heikolla ne on olleetkin. Samaten olisi syytä nyt todellakin ryhtyä nyrkkitreeniin pihamaalla, tässä - tässä - tässä pitäisi takoa niin omaan kuin koirankin kalloon. Lahjattoman ohjaajan on siis todellakin syytä treenata. Sähellystä oli myös kepeiltä putkeen viemisessä, putkelta A:lle mentäessä hukkasin koko koiran (pitäiskö siirtyä johonkin molossirotuun kun tuo näkökin alkaa heiketä?) ja pyyhkeitä tuli. Auvo parka, kaikkea sekin joutuu kestämään. Pakko kai coachille on ostaa korillinen kaljaa tai saavillinen karkkia tämän kesän jälkeen jottei meitä muistellessaan harmaannu lopullisesti.

Meidän jälkeen kentälle ei ollut tulossa ketään joten otin vielä puomia ja kaivoin taskusta tän uuden jutun, targetin. On se ihan huippupeli, vihdoinkin alkaa valaistua tuon lisävarusteen todellinen merkitys. Parin vedon jälkeen sain Kekun puomille hokien ensisijaisesti vain esteen nimeä ja Kekun suorittaessa estettä Kaisalta bongattua nami-nami-namia (Voi helvetti, mähän olen kohta kuin Marco Bjurström!! Auts!!). Hienosti Kekku parin kerran jälkeen pysähtyi kontaktille ja odotteli kun siirryin siitä kauemmaksi ja kävin välillä palkkaamassa. Vielä pari puolikasta pujottelua ja puhdas suoritus ilman lambadaa. Ehkäpä se siitä.

Tänään sitten kaatosateessa pakkasin sekä Klaaran että Kekun kyytiin ja kentälle. Kekun otin mukaan vaan kokeillakseni maanantaista targettitreeniä puomilla ennen Klaaran treenejä. Hiukan hirvitti mahtaako puomi olla liukas, mutta ei hätiä mitiä. Kolmannella kerralla Kekku hiljensi ja pysähtyi puomilla, jättäydyin vähän turhan paljon taakse, mutta muutamilla kipikipi askelilla ja Bjurström hokemalla homma jatkui. Lopetettiin nopeesti, koska mielestäni täydellinen suoritus tuli ihan muutaman treenikerran jälkeen.

Klaaran treeni alkoi sarjalla pöytä - pussi - aita - pöytä. Ja mun pieni valopilkkuni teki tuon suorituksen täysin virheettä! Kerrattakoon, että pahnan pohjimmainen, normaalisti ilman aivoja ja toisten koirien ohjauksessa liikkuva Klaara on käynyt treeneissä vain kolme (tai kaksi?) kertaa aikaisemmin ja takana myös agileiri jolla tutustuttiin pikaisesti joka esteeseen. Seuraavaksi mentiin vauhtirinkiä neljällä aidalla, taas täysin virheettä molemmin puolin ohjattaessa. Vau! Noitten jälkeen neiti väsähti, selkeästi muiden koirien aiheuttama jännitysstressi tärähti pintaan. Vielä uutena esteenä pituus muutaman kerran ja huilia. Huilin jälkeen otettiin kertauksena rengas molemmilta puolilta virheettömästi ja perään A yksittäisenä esteenä. Liekö syynä kiipeämisen nahkeuteen ollut reilu vesilätäkkö A:lle mentäessä. Pukkausta pyllystä ja upeat alastulokontaktit targettia apuna käyttäen. Viimeiseksi vielä pujottelutreeniä kujakepeillä. Kerrankin on sellainen treeni, että ollaan totaalisen pihalla niin minä kuin koirakin. Tekisi melkein mieleni kokeilla opettaa pujottelua perinteisesti, mutta katsotaan nyt miten tämä kujahomma etenee. Saas nähdä jos tästä saadaan pujotteluongelma aikaiseksi Klaarallekin. Lisää lambadaa!

Treenien jälkeen treffasin kentällä koiratutun reilun kymmenen vuoden takaa. Rehdisti sanoen nimi ei muistu mieleen, mutta koirat olivat musta iso villis ja keskikokoinen harmaa villlis. Jututhan jatkui luonnollisesti siitä mihin ne kymmenen vuotta sitten jäivät. Heh.

Tein vielä viimeisenä ennen kuin poistuin kentältä ehkä tämän kesän uskaliaamman teon. Ostin sellaisen vähän A5-kokoa pienemmän keltakantisen kirjan. Saapa nähdä tuleeko siihen koskaan mitään merkintöjä, mutta hankittu on.

Tarkoitus olisi nyt niin omaksi iloksi kuin muiden huviksi pisää muistiin mitä on tullut tehtyä - ja kämmättyä. Blogissa siis seurataan ensisijaisesti Kekun, pian nelivuotiaan cardinartun etenemistä tokossa ja ennenkaikkea agissa. Mukaan treeneihin pääsevät myös agituksen aloittanut cardi Klaara ja tokoilun saloihin perehtyvä cardi Vihtori.

Kekun kanssa on viimeisen viikon aikana TREENATTU! Onneksi tuo koira menisi vaikka läpi harmaan kiven ja on enemmän kuin innostunut. Viikko sitten omat treenit, viime ke mölliepikset (idioottimainen vitonen radalta!!!), pe treenattiin Pattijoella ja eilen Janakkalassa.

Eilen oltiin hyvällä porukalla koko päivä agittamassa. Ensin harjoiteltiin pujottelua ja kontakteja yksittäisinä esteinä. Pujottelu vaatii hurjasti hiomista ja kuulemma vedän reilusti lambadaa ohjatessani tikuille. On se eriskummallista mihin suoritukseen tämäkin ruho pystyy agiradalla. Jo on nähty valssi, tango, jonkinsortin hiphoppi ja eilen ekat lambadat. Vau! Kontakteista olen sanonut vielä puoli vuotta sitten, että ei Kekku
k o s k a a n missaa kontakteja - ai ei vai? Nyt sitten targetit peliin ja mukaan myös viikottaisiin treeneihin.

Iltapäivällä tehtiin rata ja olihan taas tavallista sähellystä. Löytyi ensimmäistä kertaan reikä myös renkaan vierestä ja varsinaista supersähläystä tikuilla. Toki oli myös muutama ihan jouhea pätkä radalla. Kiitos opettavista ja hiovista kommenteista Pia & Pialle, kaipa se on siis lopetettava taas kerran se turhan mölyäminen siellä radalla. Onhan tuosta Auvokin huomautellut. Meinaavat nuo coachit että kannattaisi keskittyä olennaiseen.

Klaara oli mukana ja sai käydä treenaamassa (toisin kun Vihtori, jonka kohtalona oli köllötellä autossa varjon suojissa ja käydä rakon tyhjennyksellä). Pikkulikka aiheuttikin mulle ihan järkyttävän ällistyttävän paljon iloa. Virtaa oli enemmän kuin koskaan (siis ei sekään ole hidas, kaukana siitä) ja meikäläisen maksa ja munuaiset vaihtoivat paikkaa kun Klaara karkasi A:lle. Puhtaasti yli ja useampaan kertaan. A:tahan me on testattu aikaisemmin vain kerran agileirillä n. kuukausi sitten ja jouduttiin vähän pukkailemaan neitiä pyllystä. Nyt ei ollut huolta huomisesta ja aloinkin koota barrikadia keinulle menon eteen jottei vaan sinne karkaa. Oli niin sairaan siistiä ja este - putki - este sarjaa tehtiin puhtaasti. Hyvä rekkuli siitä tulee!!

Nyt kun olen saanut ensimmäiset mietteet tallennettua niin katsotaan kuinka jatkossa viitseliäisyys riittää. Onhan tämä mukavaa päiväkirjan pitoa, muistuu kakara-aika mieleen. Tänne en kyllä aio kirjotella kuukauden välein siitä kuinka iii-hana se ja tuo jätkä on ja kuinka tahdon sen ja sen kanssa naimisiin. En todellakaan.