Joopa joo, eilen sain sitten aikaiseksi selvittää missä olis hyvä uimaranta koirille. Täytyy ajaa peräti Mommilanjärven toiselle puolelle kirkkorannan kupeeseen ja siellähän oli rauhallinen ranta. Pohja oli aika kivikkoinen ja melko nopeasti syvenevä, mutta rauhassa sai olla.

Pakkasin kyytiin kaikki muut paitsi vanhan Apinan. Ensin Mopo ja Klaara järveen, kyllähän ne uivat, mutta eivät nyt kovin innoissaan. Tuuli melkolailla ja tietty vaden pinnan eläminen oli kans ihan uutta Klaaralle. Kastuivat ja viilenivät kuitenkin vallan mainiosti.

Kaksikko autoon ja äippä ja tytär jorpakkoon. Kekkuhan tuli mun perässä kun kahlasin järveen (kai se kiipeis puuhunkin mun kanssa) ja mitä teki meidän nuorukainen!? No tuo täyspäinen mitään pelkäämätön kakarakoira sinkasi iloisesti perässä. Kävi mielessä, että eikös ne koirat osaa luonnostaan uida ja ainakin tuo osas. Laineet meinasivat käydä vähän silmille, mutta ilosesti äitinsä perässä kahteen kertaan järveen. Toisella kerralla Himppu meinasi, että jos vähän salamatkustais ja yrittäis kiivetä äipän selkään, silleen selviäisi helpommalla.

Kekun vedestä nouseminen anto lisää pontta mun ajatukselle, että niitä takajalkoja on saatava vahvistettua. Veden vastus oli selkeesti rankka ja liike ei ollut ihan puhdas. Pitää kysyä vinkkejä Markukselta jotta mitä tehdä.

Illalla oltiin agittamasta, tehtiin keväällä lähikisoissa ollutta ykkösten rataa, josta ilmeisesti ei ollu tullut yhtään tulosta. Kekku oli ihan sairaan hyvä, mutta eipä mekään oltas sillä suorituksella tulosta saatu, tein taas yhden tyypillisen ohjausmokani ja käänsin koiraa liian vähän - tuloksena karkaaminen renkaalle ja niinpä se olis ollu hyllyti hylly. Muuten kokeilin takaa leikkauksia sellasissa paikoissa, jotka meille on normisti hankalia ja ne onnistu loistavasti. Koira oli intoa piukeena ja hyppäsi sekä mun että muiden mielestä hyvin. Jännää, kun se ravaa ja hyppää hyvin, mutta kävellessä edelleen se oikee takanen jotenkin mua kiusaa. Tänään mennään kuiteski epiksiin ja sitten ei tehdä mitään ennenkuin ollaan käyty Markuksella. Tai kaipa sitä pitää vähän rasittaa maanantaina tai tiistai aamuna, meinaan jos jotain vikaa on niin onpa sitten ainakin pinnassa.

Olen tässä viimeisen viikon aikana käynyt antoisaa keskustelua meilitse uuden jenkkifrendin kanssa. Kiva huomata, että rapakon takanakin on kasvattajia, jotka ovat aidosti huolestuneita cardien selkäongelmista ja muista terveyteen liittyvistä seikoista. Selkäsairaiden koirien nimiä ja sukutauluja on mielenkiintoista verrata, joskaan ei tietenkään ole sitä kaikkein mukavinta luettavaa. On kuitenkin lohdullista huomata, että mä en TODELLAKAAN ole yksin tän selkäongelman kanssa.