Niinpä niin. Kaikessa ja jokapaikassa olen aina enemmän tai vähemmän myöhässä. Samoin on käynyt myös rekkujeni treenaamisessa. Kuitenkin on nyt myönnettävä, että niin vanha koira kuin vanha emäntäkin oppii uusia temppuja. Aloitin siis koirieni ohjatun koulutuksen noin vuosi sitten ja hurahdin. Ihan kokonaan.

Tarkoitus olisi nyt niin omaksi iloksi kuin muiden huviksi pisää muistiin mitä on tullut tehtyä - ja kämmättyä. Blogissa siis seurataan ensisijaisesti Kekun, pian nelivuotiaan cardinartun etenemistä tokossa ja ennenkaikkea agissa. Mukaan treeneihin pääsevät myös agituksen aloittanut cardi Klaara ja tokoilun saloihin perehtyvä cardi Vihtori.

Kekun kanssa on viimeisen viikon aikana TREENATTU! Onneksi tuo koira menisi vaikka läpi harmaan kiven ja on enemmän kuin innostunut. Viikko sitten omat treenit, viime ke mölliepikset (idioottimainen vitonen radalta!!!), pe treenattiin Pattijoella ja eilen Janakkalassa.

Eilen oltiin hyvällä porukalla koko päivä agittamassa. Ensin harjoiteltiin pujottelua ja kontakteja yksittäisinä esteinä. Pujottelu vaatii hurjasti hiomista ja kuulemma vedän reilusti lambadaa ohjatessani tikuille. On se eriskummallista mihin suoritukseen tämäkin ruho pystyy agiradalla. Jo on nähty valssi, tango, jonkinsortin hiphoppi ja eilen ekat lambadat. Vau! Kontakteista olen sanonut vielä puoli vuotta sitten, että ei Kekku
k o s k a a n missaa kontakteja - ai ei vai? Nyt sitten targetit peliin ja mukaan myös viikottaisiin treeneihin.

Iltapäivällä tehtiin rata ja olihan taas tavallista sähellystä. Löytyi ensimmäistä kertaan reikä myös renkaan vierestä ja varsinaista supersähläystä tikuilla. Toki oli myös muutama ihan jouhea pätkä radalla. Kiitos opettavista ja hiovista kommenteista Pia & Pialle, kaipa se on siis lopetettava taas kerran se turhan mölyäminen siellä radalla. Onhan tuosta Auvokin huomautellut. Meinaavat nuo coachit että kannattaisi keskittyä olennaiseen.

Klaara oli mukana ja sai käydä treenaamassa (toisin kun Vihtori, jonka kohtalona oli köllötellä autossa varjon suojissa ja käydä rakon tyhjennyksellä). Pikkulikka aiheuttikin mulle ihan järkyttävän ällistyttävän paljon iloa. Virtaa oli enemmän kuin koskaan (siis ei sekään ole hidas, kaukana siitä) ja meikäläisen maksa ja munuaiset vaihtoivat paikkaa kun Klaara karkasi A:lle. Puhtaasti yli ja useampaan kertaan. A:tahan me on testattu aikaisemmin vain kerran agileirillä n. kuukausi sitten ja jouduttiin vähän pukkailemaan neitiä pyllystä. Nyt ei ollut huolta huomisesta ja aloinkin koota barrikadia keinulle menon eteen jottei vaan sinne karkaa. Oli niin sairaan siistiä ja este - putki - este sarjaa tehtiin puhtaasti. Hyvä rekkuli siitä tulee!!

Nyt kun olen saanut ensimmäiset mietteet tallennettua niin katsotaan kuinka jatkossa viitseliäisyys riittää. Onhan tämä mukavaa päiväkirjan pitoa, muistuu kakara-aika mieleen. Tänne en kyllä aio kirjotella kuukauden välein siitä kuinka iii-hana se ja tuo jätkä on ja kuinka tahdon sen ja sen kanssa naimisiin. En todellakaan.