Alotetaan vaikka siitä. Kaikki JANKKilaiset on ilmottaneet koiriaan omiin kisoihin, pian on kenraaliharkkoja tiedossa kaikilla muilla, mut ei mulla. Tällä kertaa mä vaan leivon sämpylöitä ja olen duunissa kisoissa. Olis se niiiiin kivaa kun pääsis kisaamaan! No, eiköhän tuo Kekku saada kisakuntoon heinäkuuksi ja Klaara samaten.

Kekku oli tekemässä ihan lyhyttä radanpätkää viime maanantaina. Pentumisesta on nyt kolmetoista viikkoa ja meillä oli harkat poikkeuksellisesti RimAn hallilla. Siinä hallissahan on maapohja joten päätin ottaa Kekun ihan vaan vähän kokeilemaan. Rouva – ei enää neiti – oli kummallisen rauhallinen, kun otin sillä muutamat kepit hallin ulkopuolella, palttoo visusti niskassa. Alkoi jo ihmetyttää, mikä ihme mun koirassa on vikana, kun se suorastaan pysy käsissä. Vika löytyi, se oli se perhanan palttoo. Kun otin rekun halliin ja riisuin rasittavan peitteen päältä alko täpinä. Kekkuhan ei ole ikinä ennen kuullut käskyä ODOTA! Alotettiin aidalla (kaikki rimat oli 25 cm ja alle), suora linja puomille, mutkaputkeen, kaksi aitaa vinosti kulmittain, mutkaputkeen, suoraan putkeen, kepit ja pussiin (RimAn pussi on aika raskas joten Kaisa oli vielä palkkaamassa avatulla pussin suulla). No hoh hoh. Saihan sitä taas selkeän herätyksen siihen, mitä tuo agility oikeasti on, ehdin näyttää kädellä koiralle ensimmäistä aitaa niin sehän oli sitten jo puomilla ja putkessa, meikä sai juosta minkä jaloistaan pääsi (joka ei kyllä nivelrikkosella ole mikään maailmanennätysvauhti). Ehdin aidoille, mutta toiselta mutkaputkelta kepeille sain yrittää suhteellisen monta kertaa ennenkuin olin ajoissa paikalla. Kekke oli sen olonen, että kaatuu vaikka pieni kylä, agiliito on niin sairaan SIISTIÄ!

Ollaan nyt käyty uimassa kaks kertaa viikossa, Kekku ui rataa ja nyt uidaan jo ilman liivejä. Takajalat saisivat työskennellä vielä hitusen paremmin, uimista jatketaan vielä kuukauden verran. Ja vetäähän tuo yhden sortin agilitya päivittäin tyttärensä ja Karlan kanssa pihalla. Ekoihin varsinaisiin harkkoihin mennään vapun jälkeisellä viikolla, sillon meillä alkaa ulkotreenit. Alotetaan varovasti matalilla rimoilla ja A:lle vienti saa vielä odottaa jonkin aikaa, todennäköisesti kesäkuuhun asti. Ulkoisesti K näyttää varsin hyvältä, hoikka ja lihaksikas, tosin aivan karvaton joten kauniiksi sitä ei voi sanoa parhaimmalla tahdollaankaan. Mutta kauneudellahan ei mulle ole tuon taivaallista merkitystä edelleenkään, pääasia, että koiralla on tuo toimintakyky kohdillaan!

Karlakin edistyy huimaa vauhtia. Kompastuskivi kepit menee jo namin kanssa ihan ok, mutta treenattava on vielä rutkasti. Kontaktit on vahvoja – välillä liiankin vahvoja, kun ne vetää kovasti Karlaa puoleensa. Keinu on mennyt hienosti, renkaalta tullut muutama virhe, mutta muuten kaikki ok. Karlaa on helppo ohjata, joskin tein viime treeneissä ihan itse havainnon, että vien sitä liian hitaasti. Siis laiska mikä laiska, jos nyt kesällä sais vähän enemmän vauhtia tähän ruhoonsa.

On ne niin erilaisia ohjattavia nuo koirat, toinen menee suht kivasti edellä ja toista pitää viedä edestä. Opettavathan sitten vaan lisää.

Himppu rinsrenssa menee ohjaamalla putkeen ja se vasta on hauskaa!! Kentällä on otettu myös luoksetuloja sekä ruutua. Kaikki on kivaa ja pikkuneito on niin uskomattomasn rohkea ja avoin. Se on ollut jo katsomassa meidän ranking-kisoja, muiden koirien uimista Aptuksessa ja muuten vaan mukana joka paikassa. Kun päästää autoon se heittää potsloi ja unta kuulaan. Hermorakenne on kohdillaan!

Muuten tässä kiireessä on sattunut kymmeniä ja kymmeniä juttuja. Assi täytti 14 vee, Elli oli kymppitonnin huollossa ja vikaakin löytyi. Vanhan rouvan sokeriarvot heittelevät rajusti. Nyt arvon rouva syö kolme kertaa päivässä, eikä lainkaan teollista ruokaa. Reippaampi se on taas, mutta myös pissailee sisälle. Kontrollinäyte mennään ottamaan viikon päästä ja varmaan kokeillaan jotain lievää lääkitystä. Ans kattoo.

Moppe oli silmäpeilauksessa Mäntsälässä Outin porukoiden mukana. Se oli taas esiintynyt miehisenä miehenä ja olisi mieluusti rouskaissut yhtä sun toista ohikulkijaa (karvaisia versioita). Oli tuo yhden karjalankarhukoiran ihollakin käynyt, onneksi ei mitään jälkiä, selvisi pelkällä rähinällä. Niin se taas tempaisi tuo luonnevikainen(?) Moppe. Silmät olivat terveet joka kantilta joten jätkällä on lupa toimintaan, eiköhän tuo vielä Klaaran kanssa saa sukua jatkaa.

Koirarintamalla ei ole koskaan pelkkää iloa joten suruviesti tuli sitten viime sunnuntaina. Vesa oli joutunut tekemään vaikean päätöksen ja Tyhjätaskun Crafford on siirtynyt koirien taivaaseen. Erittäin ikävän ja täydellisen tapaturman seurauksena Rolle lähti sateenkaarisillalle sunnuntaina 13.04.2008.

Hevostelurintamalta senverran, että Topias starttasi Turussa 7.4. ensimmäisen kerran kolmivuotiskaudellaan. Nuorimies ravasi täyden voltin aikaan 20,3 ja oli maalissa kuudessa. Kelpo suoritus kakarahevoselta, katellaan kuinka "tie tähtiin" jatkuu. Mietinnässä on ollut myös se, laitettaisiinko Pirkolle siementä vai vieläkö tuon kanssa yritettäisiin raviradalle. Kahtellaan.

Töitä olis niin paljon kun jaksaisi tehdä. Soitin tossa tulostimelle huoltoa ja taas Xerox näytti kyntensä. Soitin huoltoon, jossa oli vastaaja (joka ei siis ketään yllätä). Tämä vastaaja ei kuitenkaan pyytänyt sinua painamaan numeroita vaan sinun tuli sanoa nauhalle "tekninen tuki tai tilaukset". No hoh, siinä sitten yritin eri äänellä suhteellisen minta kertaa sanoa "tekninen tuki" ja joka kerta mekaaninen miesääni vastaa "En ymmärrä. Sano tekninen tuki tai tilaukset." Olihan mulla kilometrin koo otikossa siinä vaiheessa kun puhelimen päähän tuli ihminen. Siitä naikkosesta ei sen enempää, hermot meni hetkessä. Lopputulos kuitenkin on se, että huoltomiehen pitäisi nyt tulla joku päivä tulevaisuudessa, herra yksin tietäää milloin. Maksaa kuulemma 426 eur se pelkkä huolto. Odottelen tuota miestä innolla, koskaan en vielä noin kallista ukkoa ole nähnyt, mahtaa siitä olla joku osa ihan kultaa. Pitää oikein pyytää sitä seisomaan hetki paikoillaan siinä vaiheessa kun pihaan ajaa, täytyy kattella joka puolelta koko rahan edestä.

Kai tätä asiaa olis. Vielä en ole kirjottanu sanaakaan SWCS:n kevätkokouksesta, alotettu teksti on läppärillä ja kaipa sen voi sitten laittaa tänne joskus jälkikäteenkin. Kyllä nyt kuohuu joka suunnalla, mutta alan tässä hitaasti ottamaan sen linjan joka jutussa, että mitä enemmän paskaa hämmentää sitä enemmän se haisee. Siitä ja muista jutuista, vaikkapa tuosta jalostuksesta, joskus toiste enemmän.

Ja vielä viimetteeksi, paskat se Emma ollut tiine. Senkin tarinan voisin kirjottaa joskus kokonaisuudessaan. Ei vaan ole aikaa romaaniin!